Koggin aikakausi ja käsite
Itämerellä toimi 1200-1600-luvulla Hansaliitto – suuri kauppakaupunkeja yhdistävä järjestö, johon kuuluivat Pohjois-Saksan, Alankomaiden, Liivinmaan ja Skandinavian kaupungit. Vaikka hansakaupungit olivat yhteydessä toisiinsa lähinnä laivojen kautta, on keskiaikaisia puulaivoja säilynyt vain muutama.
Koggiksi sanotaan keskiaikana Pohjois-Euroopassa laajalti käytössä ollutta purjealusta, jota käytettiin sekä rahti- että sotalaivana. Tällaiset alukset olivat tilavia, niissä oli iso lastiruuma sekä yleensä yksi masto ja yksi suuri raakapurje. Koggissa oli vielä muitakin rakenteellisia ominaisuuksia, jotka tekevät niistä selkeästi muista aikakauden laivatyypeistä poikkeavia.
Koggin hylyn löytäminen
Satamarakenteita tuhonneista ja laivoja rannalle heittäneistä myrskyistä on Tallinnan historiankirjoissa useita merkintöjä ja nykyisellä satama-alueella tiedetään olevan myös maan sisään jääneitä hylkyjä. Arkeologit eivät siis olleet kovin yllättyneitä, kun he vuonna 2015 löysivät Kadriorgin entisen huvipuiston alueelta kerrostalojen rakentamisen yhteydessä kaksi hylkyä.
Ensimmäisestä löytyneestä aluksesta, joka sai nimekseen Viljo, oli tallella enää kappale pohjaa ja vasenta laitaa. Puun iän määrittelyyn tehtyjen testien perusteella todettiin, että tämä limisaumainen laiva oli rakennettu todennäköisesti 1400-luvun lopulla.
Toinen alus löydettiin perustusten ponttiseinän asentamisen yhteydessä, kun kaivinkone yhtäkkiä kaivoi esiin puulaivan kappaleita. Hylky sai kaivinkoneenkuljettajan mukaan nimekseen Peeter. Aluksi luultiin, että hylky on pahasti hajonnut – maasta nousi esiin hylystä irronneita kappaleita ja isoja osia rungosta, joten hetken aikaa näytti siltä, että oli löydetty jopa kaksi hylkyä. Kun kaivettiin syvemmältä, tulivat vähitellen esiin 18 m pitkän ja 6 m leveän tilavan rahtilaivan ääriviivat.
Koggin läheltä löytyneet esineet
Mitä enemmän pintakerroksia hylyn päältä poistettiin, sitä enemmän yllätyksiä alus tarjosi. Aluksen ympäriltä ja sen sisältä löydettiin keraamisia astioita, työkaluja, nahkakäsineitä, jalkineita ja muiden (todennäköisesti) vaatekappaleiden paloja. Ilmeni, että alus oli jaettu kahdella väliseinällä kolmeen osaan. Peränpuoleisesta tilasta kaivettiin esiin palaneita tiiliä, kalanruotoja, puutynnyri, kivihuhmare sekä viljan jauhamiseen tarkoitettu käsikivi. Aluksen perässä oli todennäköisesti ollut aluksen keittiö eli kapyysi, jossa todennäköisesti säilytettiin elintarvikkeita ja valmistettiin miehistölle ruokaa. Aluksen lastiin viittaavasta suurimmasta tilasta löytyi puutynnyreitä, joissa oli kalanruotoja.
Alukselta löytyneet saviastiat oli suurimassa osiin valmistettu Saksassa, asiantuntijoiden arvion mukaan 1300-luvulla. Aluksen iän määrittelemiseen otettiin sen puusta 16 näytettä, joita analysoitiin Tarton yliopiston laboratorioissa. Selvisi, että aluksen rakentamiseen käytetyt puulajit (tammi ja mänty) oli kaadettu 1200-luvun lopulla ilmeisesti nykyisen Puolan alueella. Alus saattoi näin ollen valmistua 1300-luvun alussa.
Luultavasti lähinnä Itämerellä purjehtinut alus upposi Tallinnan rannan tuntumassa 1300-luvun alkupuolella eli aikana, jolloin Tallinnalla oli runsaasti kaupankäyntiä muiden kaupunkien kanssa. Myös aluksen muoto viittasi siihen, että hylky oli aikoinaan Hansaliiton kaupunkien välillä kulkeneen aluksen.
Löytöjen merkitys
Aluksen rungon puhdistamisen jälkeen todettiin, että alustavat oletukset olivatkin oikeita. Aluksen laidat oli rakennettu limisaumaisena, mutta aluksen pohjalankut oli asennettu tasasaumaisesti. Lankut oli kiinnitetty kaariin puisilla tapeilla, mutta limisaumaiset lankut oli kiinnitetty rautanauloilla, jotka oli isketty lankkujen reunoihin ja puusta ulos työntyvä naulan kärki oli käännetty taaksepäin ja isketty kiinni lankkuun. Aluksen tiivistämiseen oli käytetty sammalta, jota saumojen päälle laitetut puiset listat pitivät paikoillaan. Laitojen puhdistamisen jälkeen löydettiin myös listojen kiinnittämiseen käytettyjä pieniä metallihakasia. Aluksen ruumasta puhdistettiin esiin sisäköli ja maston jalka, johon aluksen masto, jossa oli suuri raakapurje, kiinnittyi. Kaikki nämä merkit, kuten myös aluksen leveä ja laakea köli ja säilynyt suora kokkapuu viittaavat koggiin.
Koggien merkitys Itämeren keskiaikaiseen kaupankäyntiin on ollut hyvin laaja ja vaikuttava. Aivan kuten nykyäänkin, oli myös keskiaikana isojen tavaramäärien kuljettaminen meriteitse edullisin ratkaisu ja näitä tehtäviä hoitivat Hansaliiton aikana lähinnä koggit. Tutkijat ovat todenneet, että ilman koggia ei Hansaliiton laajaa kauppakaupunkien ja -teiden verkostoa olisi koskaan syntynytkään. Koggit olivat siis todellisia työjuhtia, jotka kuljettivat Venäjältä turkiksia ja vahaa ja Saksan kaupungeista kaikenlaisia tavaroita kalliista mausteista aina kalaan, olueen ja viiniin. Eräs tärkeimpiä tavaroita oli Lüneburgista ja Bayesta hankittu suola, jota kuljetettiin kirjaimellisesti kokonaiset ruumalastilliset kerrallaan. Suolakauppa oli myös yksi Tallinnan kasvavan vaurauden lähteitä ja Tallinnan sataman kautta kulki vuosien saatossa varmaankin satoja koggeja. Tallinnan-tapaisen vanhan kauppakaupungin kannalta on koggin hylyn löytyminen yhtä merkittävää kuin viikinkialuksen löytyminen Saarenmaalta. Ensimmäisen kerran olemme saaneet mahdollisuuden keskiaikana Tallinnaan tavaroita toimittaneen ja kaupungin kehitykseen tärkeän panoksensa antaneen laivatyypin, koggin, välittömään tutkimiseen.
Tarkista kaupassa https://meremuuseumipood.ee/en/product-category/books/
Kirjallisuus:
Roio, M et. al. 2016. Medieval ship finds from Kadriorg, Tallinn. – Archaeological Fieldwork in Estonia 2015, 139–158.
Roio, M et. al. 2016. Uppunud vrakid Kadrioru maapõuest. – Muinsuskaitse aastaraamat 2015, 4–8.