Suurta Rantaporttia kutsutaan alkulähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1359 nimellä Strandporte, ja vuodesta 1384 lähtien nimellä ”major Strandporte”.
Vuonna 1510 aloitettujen töiden aikana rakennettiin rantaporttiin uusi esiportti ja länsitorni, jota on 1800-luvun alkupuolelta lähtien kutsuttu nimellä Paksu Margareeta (entiseltä nimeltään Rosencrantz). Rakennuskompleksi rakennettiin ennen kaikkea sataman puolustamiseksi, ja sen piti olla ulkonäöltään mahtipontinen.
Tykkitornin rakennuksen suunnitteli ilmeisesti Clemens Pale. Vuodesta 1520 lähtien toimi työnjohtajana Gert Koningk Münsterist, joka oli ilmeisesti johtanut myös Olevisten kirkon rakennustöitä. Peruskorjaustyöt valmistuivat täydellisesti vuonna 1531. Päätöiden päättymisestä (1529) kertoo dolomittinen liekkityylinen vaakunataulu portin etusivulla. Tykkitorni Paksu Margareeta on 3/4-ympyrän muotoinen, läpimitaltaan 25 metriä ja seinien paksuus on 5,5 – 2,25 metriä. Seinien paksuus ohenee asteittain ylöspäin. Tornin katot olivat puisia vahvoja palkkikattoja, jotka tukeutuivat voimakkaaseen kiviseen keskipylvääseen. Tornin korkeus oli maanpinnan luonnollisen laskeuman vuoksi länsipuolella 16 metriä ja itäpuolella 22 metriä. Paksu Margareetan yhteyteen rakennettiin myös 3 metrin paksuinen ja 6,8 metrin korkuinen suojavalli tykkiaukkoineen Paksusta Margareetasta Stoltingin torniin saakka.
1603 – 1609 rakennettiin näiden esiporttien eteen vielä toinenkin esiportti, ns. valliportti. Valliportin rakennuskompleksiin kuului kaksi puoliympyrän muotoista renessanssiportaalia puuovineen sekä nostosilta. Vuosina 1640 – 1650 rakennettiin Paksu Margareetan koilliskulman eteen Hornbastion. Vuosisadan lopulla se rekonstruoitiin Suuren Rantaportin bastioniksi.
Vuosina 1683 – 1704 rekonstruoitiin myös Paksu Margareeta itse – alkuperäinen machicoulis-aukko ja siinä sijainnut kerros purettiin ja korvattiin tavallisella tykkikerroksella, tornin itsensä päällä oli korkea kivikatto.
1800-luvulla Paksu Margareeta muutettiin vankilaksi. Vuonna 1884 valmistui Paksun Margareetan eteläkyljelle 4-kerroksinen kalkkikivestä rakennettu vankilan apurakennus. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen aikana vankila sytytettiin palamaan, vankilan johtaja ammuttiin saman talon edessä, ja koko rakennuskompleksi raunioitui. Vuosina 1938 – 1940 rekonstruoitiin vankilan apurakennus ja esiporttirakennus kaupunginmuseon tiloiksi. Samaan aikaan kunnostettiin Paksun Margareetan muurit, rakennettiin niille katokset ja palautettiin myös 1800-luvulla ikkunoiksi rakennetut ampuma-aukot.
1978 – 1981 rekonstruoitiin koko säilynyt rakennuskompleksi Merimuseon käyttöön. Rekonstruointitöiden aikana rakennettiin Paksuun Margareetaan teräsbetonikatot, palautettiin sen avoin tasannekerros sekä alkuperäistä tykkitornia muistuttava ulkomuoto.
Paksun Margareetan ja Suuren Rantaportin rakennuskompleksin peruskorjaussuunnitelman laati vuosina 1978-1979 puolalainen arkkitehti Jerzy Matusiak-Tusiacki.
Museon toivottiin valmistuvan vuonna 1980 Tallinnassa järjestettyjen Moskovan olympiakilpailujen purjeregattiin mennessä, mutta rakennustyöt venyivät ja Merimuseon näyttely avattiin tornissa vuonna 1981.
31.1.2018 Paksun Margareetan museo suljettiin peruskorjaustöitä varten. Uusi Paksun Margareetan museo-vierailukeskus avattiin 29.11.2019. Tutustu kehitysprojektiin ja siitä saatuihin palkintoihin tässä.
Katso myös Merimuseon julkaisuja https://meremuuseumipood.ee/tootekategooria/raamatud/