HELVETTI ITÄMERELLÄ

Jumindan meritragedia 1941

28.08.2021–15.01.2023

Yhtäkkiä kuului valtava pamaus ja konehuone on täynnä hiilipölyä. Pakenimme aluksen ruumasta kannelle ja näimme vesipylvään putoavan aaltoihin. Iso sotalaiva ’Jakov Sverdlov’ oli saanut osuman. Yhtä nopeasti kuin olimme kannelle nousseet, palasimme konehuoneeseen – olimme saaneet pienen aikalisän ennen kuoleman kohtaamista, ajattelimme.      

Kalju Sepp, jäänmurtajan ’Suur Tõll’ lämmittäjä

Tiesitkö, että eräs historian vakavimmista meritragedioista tapahtui Viron rannikolla? 27. elokuuta 1941 alkoi Tallinnassa puna-armeijan joukkojen evakuointi, koska saksalaiset joukot lähestyivät uhkaavasti. Runsaat 200 alusta, mukana yli 30 000 matkustajaa ja miehistön jäsentä, käänsi keulansa Leningradin suuntaan ja lähti matkaan. Reitti johti kuitenkin suoraan saksalaisten ja suomalaisten merivoimien laskemalle miinakentälle. Yli viisikymmentä alusta vaurioitui? seuraavien kahden päivän aikana joko miinaan ajamisen, torpedon tai lentokoneesta pudotetun pommin osuttua niihin. Arviolta 15 000 ihmistä menehtyi.

Jumindan miinataistelussa on moninkertainen määrä uhreja verrattuna laajasti tunnettuihin Pearl Harborin taisteluun tai Dunkerquen evakuointiin, mutta tästä traagisesta tapahtumasta tiedetään valitettavan vähän. Lentosataman uusi näyttely ”Helvetti Itämerellä” avaa 80 vuoden takaisen surunäytelmän synkeitä taustoja, dramaattisia tapahtumia sekä helvetillisiin olosuhteisiin joutuneiden ihmisten ja alusten tarinoita

Meitä kohti ammuttiin joka suunnasta. Viron rannikolta kuului tykkien pauketta, Suomen rannasta tulittivat pitkän kantaman tykit, lentokoneet pudottivat ilmasta pommilastejaan…. Miinat olivat kuitenkin kaikkein pahimpia. Alkaneen taistelun melu kuuroutti korvat. Paukkeen jatkuessa ei ehtinyt enää pohtimaan, mitä ja missä tapahtuu. Aluksen koneen hoitaminen vaati kaiken huomion ja tietämyksen.

Hamlet Tiits, höyrylaivan ’Maia’ toinen mekaanikko

Näyttelyvieraille tarjoutuu mahdollisuus tutustua tapahtuman historialliseen taustaan, seurata sivusta evakuointimatka edeltävän illan tapahtumia sekä taistelun kulkua ja pohtia silloisen tragedian meidän päiviimme ulottuvia vaikutuksia.

Kiehtovat audiovisuaaliset esitykset hyödyntävät tehokkaasti Lentosataman tilojen mahdollisuuksia.

Näyttelyn keskiössä ovat ihmisten tarinat ja valtavaa tuhoa kylväneet merimiinat, mutta vieraat pääsevät tutustumaan myös kahteen evakuointimatkasta selvinneeseen alukseen – sukellusvene ’Lembit’ ja jäänmurtaja ’Suur Tõll’ ovat mukana museon vakituisessa näyttelyssä.

Näyttelyssä on ajateltu myös erityistarpeisia vieraita, esineisiin on liitetty viittomakielellä laaditut tekstit, museotilassa kulkee tuntoaistiin perustuva ohjausreitti, jossa on useita toimintapisteitä, näyttelytekstit on laadittu selkokielellä toimintarajoitteisia, kieltä opiskelevia ja nuoria vieraita ajatellen.

Sitten tulivat ne hirvittävät elokuun 28. ja 29. päivä vuonna 1941. Laivat merellä, räjähdykset, ihmisten epätoivoinen huuto. Meri täyttyi ruumiista ja laivojen kappaleista. Kylän reunaan, Põlluotsan tilalle oli laitettu saksalaisten tykit, tulitaistelu vyöryi koko kylän yli, ammuttiin merellä olevia aluksia.

14-vuotias Jumindan kylän asukas Olga Laagen

Me olisimme ehkä kestäneet pitempäänkin, mutta sitten tuli pilviä ja yhtäkkiä syöksyi pilvestä lentokone meitä kohti. Seisoin laivan konekäskynvälittimen vieressä. Kun näin pommien alkavan pudota, ajoin laivaa täyttä vauhtia eteenpäin ja tein nopean käännöksen oikealle. Mutta myöhästyin muutaman sekunnin verran. Räjähdystä en kuullut, silmieni eteen nousi vaaleanpunainen usva, korvissa kuului kellojen kilinää ja menetin tajuntani. Kun avasin taas silmäni, matruusit kantoivat minut karttahyttiin. Painava, valurautainen konekäskynvälittimen alusta oli suojannut rintaani ja päätäni, mutta käteni ja jalkani olivat aivan riekaleina.

Georg Kask, höyrylaivan ’Lake Lucerne’ kapteeni