Fonttikoko

Viivankorkeus

Kontrasti

Muita vaihtoehtoja

Koggi

Koggin aikakausi ja käsite

Itämerelle toimi 1200-1600-luvulla Hansaliitto – isoja kauppakaupunkeja yhdistävä järjestö, johon kuuluivat Pohjois-Saksan, Alankomaiden, Liivinmaan ja Pohjoismaiden kaupungit. Vaikka hansakaupungit olivat yhteydessä toisiinsa lähinnä laivojen kautta, keskiaikaisia puulaivoja on meidän päiviin säilynyt vain muutama.

Koggiksi sanotaan keskiaikana Pohjois-Euroopassa laajalti käytössä ollutta purjelaivaa, jota käytettiin sekä rahti- että sotalaivana. Tällaiset aluset olivat tilavia, niissä oli iso lastiruuma sekä yksi masto, jossa raakapurje. Koggissa oli vielä muitakin rakenteellisia ominaisuuksia, jotka tekevät niistä selkeästi muista silloisista laivatyypeistä selkeästi poikkeavia.

Koggin hylyn löytyminen

Satamarakenteita tuhonneista ja laivoja rantaan heittäneistä myrskyisä on Tallinnan historiankirjoissa useita merkintöjä ja nykyiseltä satama-alueelta on tiedossa myös maan sisälle jääneitä laivahylkyjä. Arkeologit eivät siis olleet kovin yllättyneitä, kun vuonna 2015 löydettiin Kadriorgin entisen huvipuiston alueelta kerrostalojen rakentamisen yhteydessä kaksi laivahylkyä.

Ensimmäisestä löytyneestä aluksesta, joka sai nimekseen Viljo-hylky, oli tallella enää kappale pohjaa ja vasemmasta laidasta. Puun iän määrittelyyn tehtyjen testien perusteella todettiin, että tämä limisaumainen laiva on rakennettu todennäköisesti 1400-luvun lopulla.

Toinen alus löydettiin perustusten ponttiseinän asentamisen yhteydessä, kun kaivinkone yhtäkkiä kaivoi esiin puulaivan kappaleita. Hylky sai kaivinkoneenkuljettajan mukaan nimekseen Peeter. Alustavasti luultiin, että hylky on pahasti rikkoontunut – maasta nousivat esiin hylystä irronneet kappaleet ja isot osat rungosta, joten hetken aikaa näytti siltä, että maassa on jopa kaksi hylkyä. Kun kaivettiin syvemmältä, tulivat vähitellen esiin 18 m pitkän ja 6 m leveän tilavan rahtilaivan ääriviivat.

Koggin läheltä löytyneet esineet

Mitä enemmän pintakerroksia hylyn päältä poistettiin, sitä enemmän yllätyksiä alus tarjosi. Aluksen ympäriltä ja sen sisältä löydettiin keraamisia astioita, työkaluja, nahkakäsineitä, jalkineita ja muiden (todennäköisesti vaatekappaleiden) materiaalien paloja. Ilmeni, että alus oli jaettu kahdella väliseinällä kolmeen osaan. Peränpuoleisesta tilasta kaivettiin esiin palaneita tiiliä, kalanluita, puinen tynnyri, kivinen huhmare sekä viljan jauhamiseen tarkoitettu käsikivi. Siinä oli todennäköisesti ollut aluksen keittiö eli kapyysi, jossa säilytettiin elintarvikkeita ja valmistettiin ruokaa miehistölle. Aluksen lastiin viittaavasta isommasta tilasta löytyi puisia tynnyreitä, joissa oli kalanluita.

Aluksesta löytyneet saviastiat olivat suurimassa osiin valmistettu Saksassa, asiantuntijoiden arvion mukaan 1300-luvulla. Aluksen iän määrittelemiseen otettiin aluksen puusta 16 näytettä, joita analysoitiin Tarton yliopiston laboratorioissa. Selvitettiin, että aluksen rakentamiseen käytetyt puulajit (tammi ja mänty) oli kaadettu 1200-luvun lopulla ilmeisesti nykyisen Puolan alueella. Alus saattoi näin ollen valmistua 1300-luvun alussa.

Luultavasti lähinnä Itämerelle purjehtinut alus upposi Tallinnan rannan tuntumassa 1400-luvun alkupuolella eli aikana, jolloin Tallinnalla oli runsaasti kaupankäyntiä muiden kaupunkien kanssa. Myös aluksen muoto viittaa siihen, että hylky on aikoinaan Hansaliiton kaupunkien välillä kulkeneen aluksen.

Löytöjen merkitys

Aluksen rungon puhdistamisen jälkeen todettiin, että alustavat oletukset olivatkin oikeita. Aluksen laidat oli rakennettu limisaumaisena, mutta aluksen pohjalankut oli asennettu tasasaumaisesti. Lankut oli kiinnitetty kaariin puisilla tapeilla, mutta limisaumaiset lankut oli kiinnitetty rautanauloilla, jotka oli isketty lankkujen reunoihin ja puusta ulos työntyvä naulan kärki oli käännetty taaksepäin ja isketty kiinni lankkuun. Aluksen tiivistämiseen oli käytetty sammalta, jota saumojen päälle laitetut puiset listat pitivät paikoillaan. Laitojen puhdistamisen jälkeen löydettiin myös listojen kiinnittämiseen käytettyjä pieniä metallihakasia. Aluksen ruumasta puhdistettiin esiin sisäköli ja maston jalka, johon kiinnitettiin aluksen masto isolla raakapurjeella. Kaikki nämä tunnukset, kuten myös aluksen leveä ja laakea köli ja säilynyt suora kokkapuu viittaavat koggiin.

Koggien merkitys Itämeren keskiaikaiseen kaupankäyntiin on ollut hyvin laaja ja vaikuttava. Aivan kuten nykyäänkin, oli myös keskiaikana isojen tavaramäärien kuljettaminen meriteitse kaikkein edullisin ratkaisu ja näitä tehtäviä hoitivat Hansaliiton aikana lähinnä koggit. Tutkijat ovat todenneet, että ilman koggia ei olisi Hansaliiton laajaa kauppakaupunkien ja -teiden verkostoa koskaan syntynytkään. Koggit olivat todellisia työjuhtia, jotka kuljettivat Venäjältä turkiksia ja vahaa ja Saksan kaupungeista kaikenlaisia tavaroita kalliista mausteista aina kalaan, olueen ja viiniin. Eräs tärkeimpiä tavaroita oli Lüneburgista ja Bayesta hankittu suola, jota kuljetettiin kirjaimellisesti kokonaiset ruumalastilliset kerrallaan. Suolakauppa oli myös yksi Tallinnan kasvavan vaurauden lähteitä ja Tallinnan sataman kautta kulki vuosien saatossa varmaankin satoja koggia. Tallinnan-tapaisen vanhan kauppakaupungin kannalta on koggin hylyn löytyminen yhtä merkittävä tapahtuma kuin viikinkialuksen löytyminen Saarenmaalta. Ensimmäisen kerran olemme saaneet mahdollisuuden keskiaikana Tallinnaan tavaroita toimittaneen ja kaupungin kehitykseen tärkeän panoksensa antaneen laivatyypin, koggin, välittömään tutkimiseen.

Kirjallisuutta:
Roio, M
et. al. 2016. Medieval ship finds from Kadriorg, Tallinn. – Archaeological Fieldwork in Estonia 2015, 139–158.
Roio, M
et. al. 2016. Uppunud vrakid Kadrioru maapõuest. – Muinsuskaitse aastaraamat 2015, 4–8.